 |
| Kuva on täältä. |
Vuorossa on El Barrio espanjalainen bändi, joka soi paljon radiossa asuessani Andalucían alueella, ei ihme sillä flamencopohjainen bändi on sieltä kotoisin. Cadizlainen laulaja José Luis Figuerero (tunnetaan myös nimella Selu) on monilahjakkuus flamencon saralla. Hän säveltää, sanoittaa ja runoilee ja vaikka yhtyeen tyyli on uutta flamencoa taitaa hän myös vanhan flamencon tekniikat. Sanoitukset ovat usein vähän tarinamaisia ja sisältävät paljon slangimaisia sanoja.
Kun kuuntelee El Barriota tyylin pohjana on selkeästi flamenco, sen rytmit ja joikuvainen laulutyyli, jossa on hieman arabivaikutteita. Kevyimmät kappaleet muistuttavat poppia likimain iskelmääkin, voimakkaammista taas löytyy hevivaikutteita ja rockin tummuutta.
Tämän kertainen kappale on El Barrion ensimmäinen Duermevela-levyn single Crónicas de una loca ("Kertomus hullusta") vuodelta 2009. Ja täytyy myöntää: kyllä, kyseinen levy löytyy myös minunkin hyllystäni. Pitipä minun vielä liittää tähän ottamani kuva kun Duermevela-kiertue oli käynnissä, mutta kyseinen kuva on mystisesti kaikonnut koneeltani...
Yksi kappale, joka kannattaa ainakin kokeilla on lempeän kuuloinen, mutta sanoiltaan vaikuttava Crónicas de un gay eli "kertomus homosta". Figuerero aloittaa laulun lausumalla synkällä äänellä " Mikäli vapaasti rakastaminen on syntiä olen tehnyt syntiä vapaasti rakkauden vuoksi".
Flamencon voimaa löytyy taas kappaleesta Patio de naranjo eli "sisäpihan appelsiinipuu") laulu vaihtelee herkästä synkän voimakkaaseen ja kitaran sekä kuoron säestys tuovat laulun hurmaavan espanjalaiseen tunnelmaan.
CRÓNICAS DE UNA LOCA
Ni locura ni enfermos mentales..
Ay personas que para curarse,
van de la mano de un mata sano,
medicando las duras verdades.
La encontre, con la mirada nublaa,
No atendia a mi interes,
parecia de cristal.
La encontre,sin ganitas de vivir,
maldiciendo al destino,
que la dejo postrada allí.
*Canta y no llores, y que cantando vas alejando tus temores,
Canta y no llores, y que cantando duelen menos los dolores.*
La ví sentada en un viejo rincon,
de aquel patio solitario de un manicomio,
El duro viento de un invierno gris,
mecia su pelo como las locas.
Todos los dias se ponia aquel mismo vestido,
que uno de sus hijos le compro hace años.
Mano derecha guardaba una rosa deshojada y fria, como la roca.
Pintaba cuadros, siempre tuvo el mar como referencia y motivaciones
Tenia en sus ojos ese brillo gris, que te da una vida de un par de cojones.
Cojio mi mano, me miro de frente, e indirectamente me dijo al oido:
-Sienta a mi lao, cierra los ojos y siente como indiferente se pasan los dias.
*Canta y no llores.. *
La encontre y me hablo de soledad
no creia en el amor, era la infelicidad.
La encontre , se reia sin querer,
de los hombres que seguian la doctrina de un querer.
*Canta y no llores... *
Con paso medio lento me llebaste amor,
cojido de tu mano hasta el dormitorio,
ilusionada te dio por jugar, con una vieja casa llena de muñecas.
En un libro viejo guardaban poemas que alguien titulo "Soy un triste abalorio"
Su piel era arrugada como una maceta,
el tiempo pribo de que floreciera.
La encontre, con la mirada nublaa,
No atendia a mi interes,
parecia de cristal.
La encontre,sin ganitas de vivir,
maldiciendo al destino,
que la dejo postrada allí.
*Canta y no llores.. *
KERTOMUS HULLUSTA
Ei hulluus, eivätkä
mielen sairaudet
On ihmisiä, jotka
parantuakseen
Tarttuvat jonkun
puoskarin käteen
Lääkiten kovia totuuksia
Löysin tuon naisen ja
usvaisen katseen
Hän ei huomioinut
kiinnostustani
Hän vaikutti kristallilta
Löysin hänet vailla
elämisen iloa
Kiroten kohtaloaan
Joka hänet jätti lojumaan
nujerrettuna
*Laula äläkä itke
Sillä laulaen loittonevat
pelot
Laula älä itke
Sillä laulaen tuskat
vähenevät *
Näin hänet istumassa
vanhassa nurkassa
Sillä mielisairaalan
yksinäisellä pihalla
Harmaan talven kova tuuli
riuhtoi hänen hiuksiaan
kuin hullut
Joka päivä hän puki
ylleen sen saman mekon,
jonka yksi hänen
lapsistaan osti hänelle vuosia sitten
Oikea käsi vartioi
ruusua, josta oli poistettu piikit ja joka oli kylmä kuin kivi
Hän maalasi tauluja, aina piti merta kuin viittauksena ja
motivaationa
Hänellä oli silmissään se
harmaa loiste, joka antaa helvetillisen elämän
Hän tarttui käteeni ja
katsoi suoraan silmiini ja ohimennen kuiskasi minulle
-Istu viereeni sulje
silmät ja tunne kuinka
Välinpitämättöminä päivät
kulkevat
*Laula äläkä itke... *
Hänet löysin ja minulle
hän puhui yksinäisyydestä
Ei hän rakkauteen uskonut
Hän oli epäonnellisuus
Löysin hänet, hän nauroi
tahtomattaan miehille, jotka seurasivat halun tohtorinnaa
*Laula äläkä itke... *
Puolta hitaammin veit minut rakkaani
Käsi kädessäsi
makuuhuoneen asti
Innoissasi pidit sitä
leikkinä vanhalla talolla, joka on nukkeja täynnä
Vanhan kirjan sisällä
säilyttettiin runoja
Jotka joku nimesi
”Olen surullinen helmi”
Hänen ihonsa oli
ryppyinen kuin ruukku
jonka aika on riistänyt
niiltä jotka kukkivat
Löysin tuon naisen ja
usvaisen katseen
Hän ei huomioinut
kiinnostustani
Hän vaikutti kristallilta
Löysin hänet vailla
elämisen iloa
Kiroten kohtaloaan
Joka hänet jätti lojumaan
nujerrettuna
*Laula äläkä itke... *
