ZEBDA

Kuva on täältä

ZEBDA on ranskalainen mutta silti monikulttuurinen rap-rock-reggae-raï bändi, joka perustetiin Toulousessa vuonna 1985. Zebdan tunnetuin kappale on "Tomber la chemise" ("Riisu paita" joka vapaasti käännettynä tarkoittaa "Ryhdytään hommiin") ja se on nimitetty kahdesti vuoden 2000 parhaaksi ranskalaiseksi kappaleeksi (Victoires de la musique ja NRJ Music Awards).

Zebdaan kuuluu seitsemän jäsentä: Hakim, Pascal, Rémi, Magyd, Vincent, Mustapha ja Joël. Heidän kappaleittensa teemoina ovat oikeus, maahanmuuttajien ja vähemmistöjen oikeudet Ranskassa.

Vuonna 2003 bändi hajosi mutta jäsenet jatkoivat paikallista aktivismia politiikan ja oikeuden puolella.

Katso myös: "L'erreur est humaine" ("Erehtyminen on inhimillistä"), "Motivé" ("Motivoitunut"), "Je crois que ca va pas être possible" ("En usko sen olevan mahdollista"), lyriikoita.

MA RUE

(Cherfi Magyd/Zebda)

Dans cette rue y avait
Des espagnols qui n'osaient pas montrer
Qu'ils étaient de vieux réfugiés
Qu'avaient fui les cons et les rois

Dans cette rue y avait
Des français n'avaient pas de chance
Ils ont écrit "Vive la France"
Au fronton de leur maison


Dans cette rue y avait
Des portugais fiers comme
Les geôliers de la misère
Quelques arbres fruitiers
Et la pudeur de la terre,

C'était

**Ma rue, ma famille
Les mamans qui s'égosillent
C'était : va jouer aux billes
C'était ma rue

C'était pas Manille
Non c'était pas les Antilles
Le marteau ou la faucille
C'était ma rue

Les glaces à la vanille
Et les petites qui frétillent
Qui n'étaient pas si gentilles
C'était ma rue

Bonjour les anguilles
Les condés qui nous quadrillent
Mais c'était pas ma Bastille
C'était ma rue **

Dans cette rue y avait
L'Afrique et son mea-culpa
D'avoir un autre dieu je crois
Y z'ont trouvé des cons et des croix

Dans cette rue y avait
Tous les ouvriers de la terre
Y z'ont construit des pieds à terre
Qu'ils n'habiteront jamais

Dans cette rue y avait
Des caravanes comme
Des chariots de la colère
Qu'ont pas peur de l'hiver
De la fureur de la terre

Dans cette rue je crois
Les enfants n'étaient pas de glace
Quand passait le camion de glace
On tirait des langues étrangères

On était dans les bois
On avait des arcs et des flèches
Quand d'autres avaient des cannes à pêche
Mais l'école, elle en veut pas

Un jour on s'est fâchés
On a tout brûlé, on a pas eu peur de l'enfer
Quand on s'est réveillés
Derrière des barreaux en fer
Pour toi

** Ma rue, ma famille... **

MINUN KATUNI

Tällä kadulla oli

Espanjalaisia, jotka eivät uskaltaneet nousta

He olivat vanhoja pakolaisia

Jotka pakoilivat tyhmyreitä ja kuninkaita

Tällä kadulla oli

Onnettomia ranskalaisia

He kirjoittivat "eläköön Ranska"

Talonsa seinään

Tällä kadulla oli

Portugalilaisia, ylpeitä kuin

Kurjuuden vanginvartijat

Joitakin hedelmäpuita

Ja kaikki maailman häveliäisyys

Se oli

**Minun katuni, minun perheeni

Nuo äidit, jotka huutavat

Se oli: marmorikuulapelejä tai kuinka vaan

Se oli minun katuni

Se ei ollut Manille

Ei, ei se ollut Antillit

Se ei ollut vasara taikka sirppi

Se oli minun katuni

Vanilja jäätelöä

Ja väriseviä pikkulapsia

Ne eivät ole niin suloisia

Se oli minun katuni

Hyvää huomenta ankeriaat

Kytät, jotka meitä valvovat

Muttei se ollut minun Bastiljini

Se oli minun katuni**

Tällä kadulla oli

Afrikka ja omat virheensä

Heillä on toinen jumala - luulen

Sieltä löysimme typeryksiä ja ristejä

Tällä kadulla oli

Kaikki maailman työläiset

He rakensivat jalat maassa

Jossa he eivät koskaan tule elämään

Tällä kadulla oli

Karavaaneja kuin vihan vaunuja

He eivät pelkää talvea

Tämän väkivaltaisen maailman

Tällä kadulla luulen
Eivät lapset ole olleet jäästä
Kun he kulkivat jäisiä katuja
He puhuivat outoja kieliä

Olimme kerran metsässä
Mukanamme jouset ja nuolet
Muilla onkivavat
Mutta kouluun tyttö ei halunnut

Kerran olimme vihaisia
Poltimme kaiken, helvettiä pelkäämättä
Kun heräsimme
Kaltereiden taka, ketjuissa

Sinun vuoksesi

**Minun katuni, minun perheeni...**